Enkun koe meni ihan ok, vaikken loppujen lopuksi lukenut paljoa.

Olen pomppinut eri blogisivujen välillä vaikka kuinka kauan ja nyt ajattelin taas siirtyä bloggeriin... ellen löydä jotain muuta hyvää blogi sivua.

tulen sitten vielä kertomaan minne sivuille siirryn ja niin pois päin.

Olin tänään niiiin väsynyt koulussa, ja niin oli mun kaverikin. Tuli siis sekoiltua ja naurettua ainakin 20 vuoden edestä... =P Vähän ehkä nolottaa näin jälkeen päin, mutta mitä sitten, päivä suju nopeemmin ja mukavammin kun oli hauskaa. Vaikka se sekoilu vei kyllä viimeisetkin voimat ja viimiset 3 tuntia meni melkein nukhadellen. Torstaina on enkun koe ja pitäs lukee mut olen niin väsynyt etten jaksa... =[ Huomenna sitten luen, ehkä ainakin.. Ei vittu, kyllä mun on tänäänkin luettava edes vähän, siihen tulee niin hitosti asiaa.

Menee hermot E:n touhuihin. Koko ajan täytyy olla kaikkien, varsinkin poikien huomion kohde, ja muutenkin toi sen touhu ku jos vähänkin on kurkku kipee ni "voi mulla on kauhee flunssa pakko lähtee kotii" sit se vie  luulee että ollaan iha vitu tyhmii eikä tajuta mitää, mutta ite se o iha tyhmä..

Kaipaan jotain ihmistä, jonka viereen käpertyä, joku joka sanoo mulle kauniita sanoja ja pitää kädestä kiinni. Joku joka on vain mua varten, joka hellästi suutelee mua ja silittää hiuksia. Haluan oman rakkaan, kaipaan rakkautta. Where is love, where is my darling? </3

Mä olen vahva ihminen. Olen jaksanut tänne asti vaikka elämä on potkinu mua ihan vitun lujaa välillä. Mä en ole vielä ehjä, en ehkä koskaan tule olemaan mutta olen vahva ja ajan myötä vaan vahvistun. Mun sydämessä on haavoja jotka täytyy ommella umpeen, ja siihen saattaa mennä aikansa, mutta olen valmis siihen.

Olen vahva, vaikken ole kaunis, lahjakas, vaikken aina jaksa olla niin ystävällinen ja kohtelias, vaikka minussa on puutteita ja virheitä, minä olen vahva. Ystävät, elämän kauneus ja musiikki seisovat tukenani. Ja tietysti rakkaat veljeni.

En aina jaksa iloita elämästä, en paremmasta huomisesta, en aina jaksa ihastella sateenkaaria ja timanttien koristelemaa lumihankea, en aina jaksa hymyillä mutta en halua enää murehtia liikaa, en halua rasittaa sydäntäni turhilla murheilla. Jaksan yrittää, jaksan yrittää kaikkeni, en joka päivä mutta kuitenkin jaksan koska olen vahva. Jokainen ihminen on, kunhan vain löytää vahvuutensa ja jaksaa uskoa huomiseen.

Halus kaikille! <3

Hamsterini Carlos on ollut meillä nyt viisi päivää. Eilen se uskaltautui kädelleni istumaan ja syömään auringonkukan siemeniä, eikä hätkähtänyt vaikka hiukan nostin kättä ilmaan. Minä tumpelo ajattelin sitten nostaa sen sieltä jaloittelemaan hiukan semmoseen isoon pahvilaatikkoon josta olen tehnyt sille puuha-aitauksen. Tottakai raukka pelästyi ja pyristeli pois ja tippui selälleen terraarioon. Onneksi se ei ollut korkea pudotus mutta tottakai varmaan pelästyi. =( 

Toivotaan ettei tää nyt olis iso askel taaksepäin, just ku voitin sen luottamuksen. En usko Jumalaan mutta rukoilin että Carlos ei saisi tästä traumoja ja alkaisi pelätä kättäni, koska en tahallani halua sitä koskaan satuttaa. Oon NIIIN paljon varovaisempi jatkossa, idioottina vaan innostuin tietty liikaa ku se ekaa kertaa kipus mun kädelle ja koitti sitä pitkin kiivetä pois terrastaan,hömelö hamsu.

Helvetti soikoon ku huomenna on taas maanantai, mä en kestä. Meil on vissiin enkun sanis mutta tapani mukaan en jaksa lukea. Lisäks jouduin vaihtaa matikan ryhmää ja olen siellä nyt ihan yksin, kaikki kamut siirrettiin sinne toiseen ryhmään ja mun ryhmässä on sellanen opettaja joka ei osaa selittää yhtään mitään. -__-  Että jippiaijee vaan...

Haettiin hamsu tänään, hain eilen sen kamat. Jumaliste miten voi yks puumökki maksaa 20 euroa!! Onneks löysin toisesta eläinkaupasta vähän halvemmalla. Jatkossa teen puumökit itse ja haen luonnosta kiviä,oksia yms. tulee halvemmaksi.

Carlosin (siis hamsuni =) pää tehtävänä on nyt ollut koko päivän koittaa karata kiipeämällä juomapulloa pitkin pois. Nyt se tosin hetkeksi rauhottui nukkumaan. Mun oli pakko laittaa käsi sen verran sen terraan että teippasin sen juomapullon siihen seinään kiinni koska se tippui koko ajan ja pelkäsin että se litistyy sen alle, ja se puolusti aika terhakkaasti uutta kotiaan, rähisi mulle ku mikäkin. Toivon ettei se nyt ajattele et mun käsi on "paha" ja ettei se haittaa nyt sitä kesyttämistä...

Ja toivon ettei mun veli saa päähänsä tunkea kättään Carlosin terraan, tai muuten häiritä sitä koska ei siitä ikinä tiijä. Tosin käskin sitä antaa sen olla rauhassa, mut jos se silti koskeekin siihen ni hakkaan sen. Koska jokanen väärä liike on muutama askel taaksepäin sen hamsun kesyttämisessä. Tiedän että siihen saattaa mennä aikaa, ja sen takia en tahdo että mun työ menee hukkaan mun veljen töppäilyn takia.

Ihan helvetisti läksyjä huomiseksi, ei millää jaksas.... Ja pitäs pestä hiukset, mut ei jaksas edes sitä. Haluaisin vaan kattoa telkkua, nukkua ja kattella mun hamsutinta. Huokaus, pakko vaan jaksaa.